Milsim

[VompoVompatti]

Ihan mielenkiinnosta kysynkin että mikä ihmisiä oikein kiinnostaa intin leikkimisessä?

Oma mielipiteeni on rankasti milsimiä vastaan. En voi nähdä itseäni leikkimässä partiota.

[Miqzu]

Ketä kiinnostaa, ketä ei.

Minulla oli kieltämättä Milsim Bootcampissa aivan sairaan hauskaa. Eihän sitä kokoajan tarvitse olla äksönmoodi päällä, vai pitääkö? Onko se viikonloppupelaaminen omasta mielestäsi "se ainoa oikea tapa" harrastaa softausta?

Milsimissähän tämä pääpaino on frägien keräyksen sijaan partioinnissa yms. toiminnassa. Se, kiinnostaako tällainen, on henkilökohtaista. Minulle se sopii.

[Patrik]

Hankala vastata tuohon intin leikkimiseen täydellisesti, kun en ole vielä omaa asepalvelustani suorittanut. Joka tapauksessa itse olen viimeaikoina alkanut kyllästymään ainaiseen viikonloppu- tai skenaariopeliräiskintään ilman sen suurempia tavoitteita. Itsehän en ole vielä osallistunut yhteenkään milsim-tapahtumaan, mutta itseäni näissä viehättää lähinnä eräänlainen hidastempoisuus, erilaisten tehtävien suorittaminen ja joissain tapauksissa tekniikoiden ja taktiikoiden käyttäminen. Tokihan näitä samoja elementtejä voidaan käyttää viikonloppupeleissäkin, mutta uskon, että samanhenkisiä ihmisiä löytyy milsim-peleistä enemmän.

En itsekään oikein saa kiksejä metsässä kököttämisestä, niitä olen nähnyt tarpeeksi, ja lisää tulen näkemään aivan varmasti. Itse olen enemmän painottunut sisätilapuolelle oman peliporukan kanssa. Tykkäämme käydä erilaisia tilanteita läpi, kehittää erilaisia toimintatapoja ja soveltaa niitä. Ennenkaikkea tykkäämme toimia toimivassa ryhmässä. Varsin ironista jo senkin takia, että eihän meillä ole edes sisäpelipaikkaa.

Jokainenhan saa milsim-leikeistä ja -elämäntavasta erilaisia asioita ja mielipiteitä irti, enkä rupea itse niitä tuomitsemaan puoleen enkä toiseen. Itse näkisin asian niin, että voin saada 'realistisia' kokemuksia ja olla jotain, mitä en ole.

Oikeastaan yllättävän hankala kertoa, mikä siinä niin viehättää. Kai se on kutsumus. Täytyy pohtia asiaa vielä tarkemmin sen ensimmäisen milsim-tapahtuman ja intin jälkeen. Voihan se olla, että mieli muuttuu.

[Panda]

Niin, se riippuu tyylistäsi. Oletko tehopelaaja hicujen ja muiden pelitehokkuuttasi parantavien asioden kanssa?
Milsim on käytännössä pelkkää asennetta ja siihen hommaan eivät sovi kaikki ihmeen tehopelaajat sun muut frägienkeräilijät.

Vompo, voit sanoa että Milsim on syvältä, mutta tiedätkö minkälaista on Milsim airsoftissa?
Tietenkin kaikille Milsim ei sovi, mutta sitä ei kannata tuomita tai tehdä omia päätelmiään jos Milsimissä ei ole käynyt.

Minulle jäi ainakin mahtava tunne viime viikonloppuisesta Milsim Bootcampistä. Ehkä pitää olla pientä masokistisuutta, että siitä pitää mutta se on jokaisen oma asia. Itse taas en voisi käyttää hicuja tai muita tehopelaajan vehkeitä muina kuin nuotion sytykkeinä.

Olisi mukava nähdä Milsimissä muitakin järvenpääläisiä joilla on asenne kohdallaan.

[Matti]

Itseäni kiinostaa milsim todella paljon, mutta tämä ikä on vähän ongelma :D Ku niitä elämänvuosia ei ole kertynyt kuin 13 vuotta, niin...

[Oldih]

Se on ironista, että usein autenttisuus on tärkeä tekijä varustuksissa ja vastaavissa, mutta jos vähänkin annetaan autenttisuutta ja realismia koko peli-idealle niin heti on keskisormet pystyssä.

Harrastus on aina harrastus, ja ihmiset haluavat pitää hauskaa. Voi sitä softatessakin pitää hauskaa, mutta se on jotenkin hupaisaa, että "leikimme sotaa muovikuulapyssyillä", mutta silti ei haluta kokea niitä oleellisimpia - että ei se ole aina mukavaa sotia. Tapaukset jotka ovat tasolla "E-e-mmä viiti tehä niin mun tavarat voi mennä likaseksi" (kuviteltu esimerkki, mutta olen itse törmännyt muutamaan tämmöiseen henkilöön) taitaa olla jo vähän väärä harrastus valittuna.

Edelleenkin, ei sen airsoftin tarvitse olla aina milsimiä - voi sitä pelkkää hauskaa pitääkin aina eri muodoissa. Enemmänkin asiasta hauskan tekee, että lähes kaikki painottavat aina settien ja vastaavien autenttisuutta, mutta eivät itse täytä edes minimivaatimuksia ollakseen "autenttinen" tai "korrekti".

Ja vaikka se onkin tylsää ja mälsää kaivaa poteroita (tai istua niissä tunti), tetsata aivan surkeissa olosuhteissa ja saada muita kärsimyselämyksiä - niinhän sen kuuluukin olla. Jotain omasta sadistisuudesta kertoo jo sekin, että ETO2sessa kaivoimme erään henkilön kanssa poteron keskellä yötä ja nukuimme siinä. En muista tuliko sitä nukuttua ollenkaan vai ei, mutta perse jäässä oli aivan mukavaa olla silloin aamulla, ja sitten kaivaa jalkarätit kenkien päältä todetakseen, että ne ovat puolijäässä. Ei sitä toki puoliunessa tajunnut ja jahka sai rätit ja kengät jalkaan niin tulikin lievä aamulenkki vedettyä ettei jalat palele. Aivan anaalista oli, mutta hiton hauskaa.

Loppujen lopuksi ihmisten olisi hyvä miettiä mihin vetää sen rajansa. Ei kaikille toki sovi Milsim, mutta toisaalta taas ihmisten olisi hyvä miettiä sitä omaa softaustaan - onko niitä hyperanaalisenautenttisia färgääjiä joille 500% pelitempo päässä soiden "MONSTER KILL!" vai sitten jotain muuta.

[VompoVompatti]

Voisihan tähän nyt hieman puolustaa omaa kantaani.
Yleisesti en pidä siitä että ihmiset koittavat päteä asioissa joista he eivät oikeasti tiedä mitään. Näinpä en voi sanoa että milsim on kamalaa ja p*rseestä. Uskon että se ei minulle sovi juuri tuon kursivoidun osan takia.

Softaus on minulle vain yksi tapa viettää vapaa aikaa ja pitää hauskaa kavereiden kanssa ilman sen suurempia kuvioita. Adrenaliinit vereen ja silleen. En ihan oikeasti ymmärrä mitä jotkut näkevät tässä milsim skenessä (varsinkin kun eivät juuri tiedä mitä se "truemil" on).

Suurin haitta noissa eläytymispeleissä on se että kukaan ei eläydy realistisesti. Jos saataisiin enemmän tuollaista fx-ammunta meininkiä (osuma sattuu aikuistenoikeasti) niin ehkä näkisi aidompaa meisinkiä noissa milsimeissä, mutta se taas on vain laitonta ja vaarallista.

Haluan ihan vain tietää mikä on se juttu, joka saa teidät pelaamaan milsimiä? (älkää vaivautuko jos vastaus on perus foorumin tasoa "Se vaan on siistii!!111!!" *Huomaa piikittely gallupeista*)

:)

edit. lisätty hymiö, jotta kukaan ei voi loukkaantua.

[Panda]

Miksi Milsimiä kannattaa pelata?

1) Milsimissä on aseenteellisia pelaajia. Pääsen eroon kaiken maailman naskaleista ja tehopelaajista.

3) Milsim on REALISTISTA. Kaikki on niin lähellä aitoa kun muovikuulailussa pääsee. Milsimin kaikki toimintaperiaatteet, säännöt (käykää kattomassa Milsim Finlandin säännöt) ja propit ovat hyvä esimerkki tästä. Mitkään niin kutsutut puoli-milsim pelit eivät täytä kunnolla milsim-termin ehtoja. (Suomessa järjestää ainostaan yksi taho aktiivisesti kunnon milsimiä.)

Miksikö itse pidän milsimistä? Se on itseasiassa aika hankala selittää. Ylläkirjoitetut asiat ovat yksi syy. Milsimissä saa myös haettua tunnelmallisia ja hienoja hetkiä, kun esimerkiksi katsoo vartiopaikastaan auringonlaskua. Kaikki onnistumisen tunne ja jännitys actionissa kasvaa vielä paljon huikemapiin mittoihin kun kontakteja on vähän. Niinkuin aikasemminkin mainitsin, milsimissä pitää olla pientä masokistisuutta että sitä tekee.
Kaikki surkuhupaisat hetket muistaa kaverien kanssa, kun katselimmi toistemme yrjön näköisiä keitoksia. Kun tapahtuma on sitten loppu, tuntuu siltä että tehnyt todellakin jotain. Yksi parhaimmista tunteista on kotiovella heittää raskaat ja likaiset kamppeet johonkin nurkkaan ja mennä rättiväsyneenä nukkumaan.

[Miqzu]

"Hieman" aikaa mietittyäni Milsimiä ja juuri tuota Vompon kysymystä, ajattelin vihdoin vastata.

Ylipäätänsä, tuohon kysymykseen vastaaminen ei ole ollenkaan niin yksinkertaista kuin "noq se o hauskaa". Ei kai kukaan täysijärkinen itseään raahaa viikonlopun ajaksi keskelle korpea hikoilemaan, väsymään ja kettuuntumaan? Vai raahaako?

Kuten sanottu, ihmiset saavat kiksejä erilaisista asioista. Jotkut CS-tyylisestä nopeatempoisesta fraghuntista, toiset hidastempoisemmasta milsimistä. Itse kuulun edelleen tähän toiseen. Olen aikalailla kyllästynyt viikonloppupelien itseään toistavaan, päämäärättömältä tuntuvaan höntsyyn, ja Milsim-pelit tuovat tästä mukavaa vaihtelua.

Olen lähes aina ollut enemmän tiimipelaaja kuin sooloilija kentällä. Viikonloppupeleissä ottaa pattiin se, että vaikka kuinka jakaisit ohjeita ja neuvoja, niin jokin janipetterisooloilija lähtee poikkeamaan suunnitelmasta ja lopulta koko suunnitelma kusee tämän yhden takia. Milsimissä onkin yksi parhaista puolista juuri se, että voit (lähestulkoon) luottaa kaikkien ryhmän jäsenten osaavan asiansa, eikä kukaan lähde omaksi huvikseen sooloilemaan. Tästä päästään taasen toverihenkeen, joista parhaat kokemukset minulla on, yllättävää kyllä, milsimissä. Kaikki puhaltavat yhteen hiileen eikä ketään jätetä yksikseen. Näinkin siis lähestulkoon, mutta 90% pitää paikkansa.

Seuraavaksi, kuten decoil yllä sanoi, se tunnelma. Milsimissä on tiettyä johdonmukaisuutta, joka suurentaa onnistumisen ja tarkoituksellisuuden tunnetta. Esimerkiksi: jos valtaamme kukkulan x, pystymme hillitsemään vihollisen toimintaa välillä y ja z. Tämä taas on osa suurempaa kuviota, mikä ainakin allekirjoittaneelle antaa jonkin verran "siellä olemisen" fiilistä, ja siksihän milsim onkin milsim. Tunnelma koostuu pienistä asioista: simppeli kiertovartio pimeässä, hikisenä ja p*skaisena, antaa silti sen tunteen: "tätä minä haluan, tästä minä nautin".

Heitetään soppaan nyt vielä tällainen pieni hoksaus, että Milsimkin on tavallaan tehopelausta; siinä pyritään maksimaalisiin tuloksiin ja tehokkuuteen, aivan kuten "perinteisessä" tehopelauksessa, hieman eri tavalla tosin.