Itselläkin ne tässä useasti mainitut Remeksen kirjat muodostavat aika suuren osan koko lukemisharrastuksesta: lähestulkoon kaikki kys. hlön kirjat tullut kahlattua läpi, osa kerran, osa useamman. Muutama ansaitsee erityismaininnan (näistä myöhemmin). Aikuistenkirjoista ainoastaan viimeisin, eli Isku ytimeen, on ollut lievä pettymys.
tom Clancyja tullut pari luettua. Yhteistähän näissä on tämä lähestulkoon ainainen happy end ja muutenkin muutamat kliseet, jotka pomppivat ikävästi silmille. Karhu ja lohikäärme -kirjaan petyin kyllä hieman juuri liiallisten, tyhmien kliseiden takia. Ihan OK viihdettähän ne on, muttei suurimmaksi osaksi kovin vakavasti otettavia.
Muutama kirja nousee omalla rankinglistallani ylitse muiden:
-Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase. Tiedän, kummallinen valinta. Tässä kirjassa on kuitenkin sitä kuuluisaa "jotain" ja lisäksi kirja tuo mieleen omat yläasteajat, kun meidät pantiin tämä ensimmäistä kertaa lukemaan.
-Tom Clancy: Myrsky nousee (aka Red Storm Rising). Kertoo siis mahdollisesta kolmannesta maailmansodasta 80-luvulla. Suhteellisen epärealistinen, kuten Clancyt yleensä, muutamia kliseitä ja sukellusvenekohdat eivät itseen iskeneet ollenkaan, mutta erityisesti hiton mageet kuvaukset maasodankäynnistä Länsi-Saksassa ovat kirjan parasta antia ja nostavat fiilikset kattoon. Myös NVA:n upseerien keskustelut ja juonittelut ovat mielenkiintoisia, mutta harmi vaan ettei niitä kovin paljoa kirjassa ole.
-Ilkka Remes: 6/12. Täällä jo useaan otteeseen mainittu kirja, jonka pääasiallinen idea on serbiterroristien isku Linnan juhliin. Vaikea perustella miksi, mutta kirja on pikkuvikoineenkin erinomainen ja kutkuttavan jänskä, ja osaa yllättää aina viimeisille sivuille asti.
-Ilkka Remes: Pääkallokehrääjä. Ideana siis vaihtoehtotodellisuus, jossa Suomi valloitettiin toisen maailmansodan lopulla ja maasta tuli osa itäblokkia. Hulppeat mittasuhteet saava romaani on paitsi Remeksen ensimmäinen, myös mielestäni hänen parhaansa. Nerokkaasti luotu idea ja hyvin kantava tarina tekevät kirjasta paitsi jännittävän, myös äärettömän mageen.
-Antti Kauranne: Punainen Porvoo. Ideana tässä puolestaan nykyaikaan sijoittuva sota Suomen ja Venäjän välillä. Osaa alusta ja loppua lukuunottamatta pelottavan realistinen. Kirjoitustyyliltään ei kovin kummoinen, mutta se, että tällaista joku Suomessa ylipäätään kirjoittaa, sekä se, että kirja on yksinkertaisesti parasta koskaan lukemaani kirjallista "sotapornoa" nostavat kyseisen opuksen suureen arvoon omissa silmissäni. Tämä kirja on monta kertaa kahlattu läpi, eikä sitä varsinkaan ensimmäisellä kerralla raaskinut käsistään laskea, ennenkuin koko kirja oli luettu. Se, jos mikä, on merkki hyvästä kirjasta.
