Pyrin pelaamaan harkitsevasti, mutta välillä mikään ei voita kunnon rynnäkköä.
Harkitsevalla en tarkoita munat sammaleessa makaamista odotellessa että pallit juurtuvat turpeeseen, vaan rauhallista etenemistä ja kun vihollinen havaitaan se ammutaan pois kunhan osuma on todennäköinen.
En karta tulenalla pystyssä kulkemista jos vastustajat ampuvat minne sattuu, mutta jos kuulaa alkaa tulemaan lähelle voin myös ryömiä matalana. Yleensä pyrin suojautumaan puun tai jonkin korkean esteen taakse, jotta kuulat eivät leijaa esteen yli, ja ampumaan vihaisesti takaisin (ei huutaen ja mesoten vaan paljon ja tarkasti).
Pelityyliin kuuluu myös varmaan ammunta, joten mainitaan myös että tapana on ampua vihua kunnes kuuluu se tarvittava osui!-huuto. Tietenkin eläytymistä vaativissa skenuissa kestää oma aikansa, kunnes tuo huuto kuuluu, joten silloin lopetetaan ensimmäiseen itkemistä muistuttavaan ääneen :D