Jahas, lomilla taas. Pari viikkoa vierähti erilaisen tekemisen parissa. Ensimmäinen leirikin tuli koettua. Vaikka olemmekin erikoistuneet taisteluun rakennetulla alueella, on meidänkin P-kausi melkolailla samanlainen muiden kanssa; normaaleja ryhmän etenemismuotoja, metsätoimintaa, poteroiden kaivuuta, telamiinojen asennusta ja muita jokaisen sotilaan perustaitoja.
Ma 26.7.
Maanantai alkoi B-ajolupakurssilla, johon osa meistä ilmoitettiin. Tarkoituksena on se, että saisimme ajoluvan PV:n autoille, joita tarvitaan muun muassa sotilaspoliisitehtävissä. Kävimme läpi erilaisia vastuuasioita ja ihan yleisiä asioita, joita tulisi siviilissäkin tietää. Oli oikeastaan hyvä istua kerrankin penkillä kuuntelemassa, sillä kuumettakin oli jo reilut 38 astetta.
Iltapäivällä oli lyhyt suunnistusoppitunti, jonka jälkeen nopea harjoitus, jossa piti tupalaisten kanssa etsiä kartan avulla neljä rastia saarelta. Eipä tuossa käytännössä sitä kompassiakaan tarvittu.
Ennen vapaa-aikaa teimme vielä "köpökokeen", jossa kyseltiin arvomerkkejä ja aseenkäsittelyn sääntöjä. Eipä mitään elämää ihmeellisempää.
Ti 27.7.
Tiistai alkoi aamuliikunnalla, tarkemmin sanottuna aamuhölkällä. Melko kevyttahtinen ja lyhyt lenkki. Täytyykin oikeastaan olla, sillä herätyskin on vain vartin tavallista aikaisemmin ja joillain yksilöillä liikuntavarusteiden päällesaanti on aivan uskomattoman vaikea tehtävä. Lenkki menikin melko hyvin flunssasta huolimatta. Eniten nakertaa juurikin se, että ei oikein kerkeä flunssan aikana palautumaan suoritteista.
Aamupalan jälkeen jatkoimme B-ajolupakurssia ja kävimme läpi lähinnä liikenneturvallisuusasioita PV:n näkökulmasta. Samalla teimme myös lyhyen teoriakokeen yleisistä asioista.
Iltapäivän käytimme tst-harjoitukseen saharan maastossa. Harjoittelimme jälleen perustaitoja, kuten etenemismuotoja, käsimerkkejä, tst-parin etenemistä vihollista vastaan ja uudempana asiana tunnustelijaparin toimintaa. Ei taaskaan mitään elämää ihmeellisempää, mutta suurin osa tarvitsee kertausta näissäkin asioissa.
Lopuksi vielä pikainen siivouspalvelu, jossa laitettiin oma tupa ja tuvan siisteysalue, eli portaikko, kuntoon. Tupa meni toisella läpi. Melko yleistä, että tupa ei mene ensimmäisellä läpi. Pääasia, että menee läpi kuitenkin.
Ke 28.7.
Aamusella siirsimme itsemme saharan hiekoille rastikoulutukseen, jossa harjoittelimme kolmea eri asiaa: telamiinan asentamista, käsikranaatin käyttöä ja kertasingon käyttöä.
Telamiina oli melko helppo kaivaa saharan rantahiekkaan, eikä vaatinut juurikaan ponnisteluja. Käsikranaattirastilla harjoittelimme kranaatin eri osien tunnistamista, kranaatin kokoamista ja käyttökuntoon laittamista, sekä ilmeisimpänä asiana, heittoa. Harjoittelimme samalla myös juoksuhaudan vyöryttämistä taistelupareittain käsikranaattien avulla. Kranaatit hautaan samaan aikaan, *POKS* ja miehet tulittaen perässä. Melko yksinkertaista hathattia. Kertasinkorastilla vuorostaan harjoittelimme kessin laittamista ampuma- ja kuljetuskuntoon. Toistoja, toistoja, toistoja.
Päivän mittaan kävimme myös jalkaoppitunnilla, jossa annettiin käytännön vinkkejä jalkojen hoidosta ja vammojen ehkäisystä. Ihan pätevä oppitunti tulevaa leiriäkin ajatellen.
To 29.7.
Torstaina kävimme jo hieman kiinni niihin hienoihin aketusjuttuihin, kun rupesimme harjoittelemaan symmetristä ampuma-asentoa rynnäkkökiväärillä. Itselle tuttu juttu jo ennestään, mutta varmasti uusi monelle muulle. Ampuma-asennossa ollaan siis kohtisuorassa uhkaan päin, jalkaterät eteenpäin noin hartioiden leveydellä ja polvet hieman koukussa. Tukikäden puoleinen jalka voi olla jalkaterän mitan toista jalkaa edempänä, jolloin saadaan jonkin verran tasapainoa. Jalkojen ollessa näin, on liikkuminen mihin tahansa suuntaan helppoa. Yläkroppa on taivutettu hieman eteneepäin ja kyynärpäät ovat kiinni kehossa. Ampuma-asennon ideana on muun muassa se, että luotisuojaliivi antaa tällöin parhaan suojan kovien levyjen ollessa edessä ja takana.
Samassa harjoittelimme alavalmiusotetta, jossa ase pidetään piippu alaspäin noin 45 asteen kulmassa, tukki kiinni olkapäässä; ylävalmiusotetta, jossa ase nostetaan lähes ampuma-asentoon niin, että tähtäimet eivät vielä peitä tähystyslinjaa; ja luonnollisesti ampuma-asentoa. Aseen vaihdin vaihdetaan varmistimelta kertatulelle aseen noustessa ampuma-asentoon. Vaihdinta käytetään asekäden sormilla irrottamatta otetta aseen pistoolikahvalta. Melko nopea tyyli.
Harjoittelimme myös lippaanvaihtoa häiriönpoistotyylillä. Häiriönpoistotyyliksi sitä kutsutaan juuri sen takia, että aseen lopettaessa toimintansa on aivan sama, ovatko patruunat loppuneet vai onko aseessa häiriö (vinosyöttö, laukeamaton jne...), toimenpiteet ovat aina samat: "Lipas!" -huuto, jotta muu ryhmä tietää, että taistelija on pois pelistä, suojautuminen, polvelle, lippaan hylkääminen jalan eteen, kaksi latausliikettä, joista kolmannella luisti taakse ja katse patruunapesään, uusi lipas kiinni, latausliike, maaston tähystys, vanha lipas dumppiin (jos mahdollista), ylös ja "Valmis!" -huuto.
Samaa harjoittelimme myös tst-parin kanssa, jolloin lipasta vaihtava pari menee polvelle ja toinen tulee tämän taakse tukemaan. Tukeva pari on suoraan lipasta vaihtavan takana tukien aseensa esimerkiksi parin olkapäähän. Tällöin suojamies on itse suojassa ja lipasta vaihtava ei voi vahingossa tulla piippulinjalle. Lipasta vaihtavan ollessa valmis, huutaa hän "Valmis!" ja tukimies nousee ja siirtyy pois.
Päivän aikana oli vielä sulkeiset, joissa kävimme eteenvientiä, järjestäytymistä, poistumista, tahtimarssia ja lakin päästäottoa. Muuten menee hommat ihan hyvin, mutta aina joku kääntyy taakse poistuttaessa oikean kautta tai puhuu järjestäydyttäessä. On se perhana.
Lopuksi suoritimme vielä liikuntakoulutuksen, jossa harrastimme rynkkyjumppaa ja joitain staattisia harjoituksia.
Pe 30.7.
Perjantaina suoritimme uimataitotestin MPKK:n uimahallissa. Idea on melko simppeli: uidaan 200 metriä, josta 50 metriä selkäuintia. Tämä siis yhtäjaksoisesti, aikarajaa ei ole. Täytyy sanoa, että otti jonkin verran kunnon päälle, kun oli flunssa päällä. 200 metriä kuitenkin meni, kuten kuuluikin.
Päivän aikana pääsimme luonnollisesti pyykinvaihtoon ja saimme uudet puhtaat vaatteet tilalle. Hieno homma.
Lounaan jälkeen olikin se kiva juttu - suojelukoulutus. Harjoittelimme suojeluvaroituksen ja suojeluhälytyksen vaatimat toimenpiteet. Suojeluvaroituksessa maastopuvun päälle heitetään sadeasu, sekä saappaat laitetaan jalkaan. Suojanaamari valmistellaan omaan pussiinsa valmiiksi, tst-varustus heitetään päälle ja suojanaamaripussi laitetaan lähettyville.
Suojeluhälytyksessä silmät menevät kiinni, hengitystä pidätetään, kypärä heivataan päästä pois, nasse otetaan esiin, laitetaan päähän ja kiristetään. Tämän jälkeen voidaankin jo avata silmät ja hengittää. Tämä siksi, etteivät taisteluaineet pääse vaikuttamaan silmiin saati hengitykseen. Sadeasun huppu vedetään päähän ja kiristetään kunnolla niin, ettei ihoa näy. Kypärä laitetaan myös päähän. Käsiin tulee puuvillakäsineet, muovikäsineet ja nahkahanskat (tai muut taisteluhanskat). On vähän perhanan mukavaa.
La 31.7. & Su 1.8.
Viikonloppu meni flunssassa ja kuumeessa ollessa. Lauantaina kävin varuskuntasairaalan puolella ihmettelemässä asiaa. Antoivat buranaa kolmeksi päiväksi, sekä viikonlopuksi VP:n, eli vapautuksen palveluksesta. Parempi näin, jotta kerkeää vähän palautua sitä leiriä varten. Viikonloppuna ei muutenkaan ollut mitään ihmeellisempää palvelusta. Pari ammuntaa ja 5-7 kilometrin marssi saarella.
Ma 2.8.
Takaisin toimintaan mukaan. Päivä oli pitkälti pyhitetty ammunoille. Ammuimme 150 metrin radalla makuuasennosta kääntyviin tauluihin. Ensimmäisenä kolme kohdistuslaukausta, jonka jälkeen 18 laukausta kääntyviin tauluihin. Kolmessa lippaassa siis kuusi patruunaa kussakin. Aseen tukin on oltava tuettuna alustaan aina, kun taulut ovat poissa näkyvistä. Samoin vaihtimen on oltava varmistettu.
Ensimmäisellä lippaalla taulut näkyvissa 5 sekuntia ja 10 sekuntia poissa. Toisella lippaalla taulut näkyvissa 3 sekuntia ja 10 poissa. Kolmannella taulut näkyvissä 5 sekuntia ja 10 sekuntia poissa. Kolmannella lippaalla piti ampua tuplalaukauksia. Taisi ihan hyvin mennä, sillä sain 18/18 osumaa. Osumien on oltava siis taulun mustalla alueella (ulkoraja muistaakseni kutonen).
Tämän jälkeen harjoittelimme lisää. Saimme kukin 30 patruunaa ja ammuimme lippaallisen kääntyviin tauluihin. Tällä kertaa 28/30. Ihan jees. Kannattaa nostaa ase mahdollisimman ripeästi ja saada tähtäinkuva nopeasti, jolloin jää aikaa suorittaa hyvä puristava laukaisu. Kannattaa myös etsiä se hyvä ampuma-asento, jotta ase nousee aina samaan kohtaan.
Tämän jälkeen ammuimme vielä kokeiluksi 3+3 laukausta polvelta ja lopuksi saimme ampua 50 metrin matkalta symmetrisestä ampuma-asennosta. Muut ampuivat kolme patruunaa, itse sain neljännen, sillä olin ainut, joka sai kaikki 18 laukausta tauluun aiemmin. Mainiota. 50 metrin matkalta sain muistaakseni osumat kymppiin, ysiin, kasiin ja kutoseen. Ilmeisesti vähän hätäinen laukaisu ollut tuossa kutoseen osuneessa.
Päivällä tetsailimme saharassa jonkin verran ja harjoittelimme jälleen käsikranaatin käyttöä, sekä kertasinkotaistelijaparin toimintaa.
Päivän lopuksi pakkailimme varusteita leiriä varten:
-Iso reppu
-alusvaatteet
-pyyhe
-hygieniavälineet
-varamaastopuku
-urheiluasu
-lenkkarit
-kumisaappaat
-villapaita
-makuupussi
-makuualusta
-uimahousut
-Pikkureppu
-pakki + lusikkahaarukka
-sadeasu
-omat tavarat
-Taisteluvarustus (päälle)
-maastopuku
-akemaiharit
-luotisuojaliivi ilman levyjä
-varusteliivi
-kypärä
-rynnäkkökivääri jne...
Jonkin verran sälää mukaan.
Ti 3.8.
Tiistaina valmistauduimme lähtemään leirille Hälvälään. Leirin kesto oli kolme päivää ja kaksi yötä.
Lähdimme aamupäivästä pasikyydein kohti hälvälää. Oli melkoisen ahdas tunnelma, kun pasit oli ahdettu täyteen taistelijoiden reppuja ja itse taistelijoita. Parin tunnin matka meni kuitenkin melko sujuvasti.
Hälvälässä järjestelimme joukkuekohtaiset välineemme (telttakamat jne) paikoilleen ja kannoimme omat reppumme samoille paikoille. Loppupäivä menikin lähinnä sissitelttojen kasaamista harjoitellessa. Ja oi kyllä, sissitelttoja kasaillessa. Puolijoukkueteltta olisi ollut enemmän kuin jumalallinen asia, mutta ei toteutunut. Harjoittelimme telttojen kasaamista niin, että pääsimme aikamääreeseen, joka oli 15 minuuttia. Parhaimmillaan saimme teltan pystyyn noin 13 ja puolen minuutin kohdalla.
Purimme telttamme vielä ennen iltapalalle menoa. Ilta myös venähti sinne kello 23 tuntumaan, sillä suoritimme vielä paskariu'un pystytyksen. Tämän jälkeen kasailimme telttamme kaikessa rauhassa ja painuimme nukkumaan joskus yhden aikaan yöllä.
Ke 4.8.
Keskiviikkona harjoittelimme taistelijaparin makuupoteron kaivuuta. Kaivaminen oli erittäin mukavaa, sillä (yllätys, yllätys) oma kohtani oli täynnä juuria ja kiviä. Aikamme hikoiltuamme saimme kuitenkin paikat kuntoon ja pääsimme huoltamaan lihaksiamme iltapäivällä alkavaa marssia varten. Samalla söimme myös lounaan ja suoritimme kenttäpesun tilapäisvälinein. Kenttäpesu oli vähintäänkin mielenkiintoinen kokemus:
Linjasto:
-vesitonkka, josta otetaan pesuvesi ja pestään strategiset paikat
-saippua
-toinen vesitonkka, jolla huuhdellaan saippuoidut strategiset paikat
Linjasto toimi niin hyvin, että edes esimerkkisuoritusta näyttäneillä alikersanteillamme ei pitänyt enää pokka.
Iltapäivällä lähdimme noin 15 kilometrin marssille tst-varustus ja pikkureput päällä. Marssi lähti käyntiin ihan hyvin, mutta onnistuimme erkanemaan oikealta reitiltä noin neljä - viisi kertaa alikersanttien johdolla. Mikälie oli syynä, ilmeisesti perhanan huonot kartat, joista ei tunnistanut kiintopisteitä riittävän hyvin. Saimme 15 kilometrin marssiin kulumaan noin kuusi tuntia. Itselläni rupesi vasemmanpuoleinen hartia hajoilemaan, jolloin oli melko tuskaista edetä. Paino ei tässä vaiheessa vielä edes ollut mikään erikoinen...
Onnistuimme kuitenkin saavuttamaan päämäärämme, Hälvälän ampumaradan (sotilasalue), jolla pääsimme vihdoin keventämään varustustamme, venyttelemään ja syömään päivällisen. Kaiken lisäksi pääsimme paikan päällä suihkuun ja saunaan. Saunassa käynti jäi nopean pyrähdyksen asteelle, mutta silti se oli älyttömän nautinnollinen kokemus. Ampumaradoilta saimme pasikyydityksen takaisin leirialueellemme. Loppujen lopuksi perhanan hieno kokemus.
Illan aikana harjoittelimme jonkin verran pimeätoimintaa, kuten poterovartiovuoroja ja kipinämiehen tehtäviä. Yöllä jokaisesta teltasta oli yksi taistelijapari omilla paikoillaan vartiossa. Metsässä saattoi jopa liikkua muutamia skappareita hiiviskelemässä, ja näiden toiminnasta olisi tehtävä teltoille hiljainen hälytys. Itse en oman vartiovuoroni aikana nähnyt mitään normaalista poikkeavaa, mutta teltalle nukkumaan päästyäni hälytys tuli melkein samalla hetkellä...
Yö meni siis melko pitkälti tätä asemarallia harrastellessa. Meillä oli muistaakseni noin kuusi hälytystä yön aikana ja näistä yksi taisi olla aiheellinen.
To 5.8.
Torstaina rupesimme purkamaan telttojamme ja laittamaan joukkuekohtaisia tavaroita takaisin laskentavalmiiseen muotoon, jolloin kaikki tavarat on helppo laskea ja tarkastaa niiden olemassaolo. Samalla kävimme täyttämässä kaivamamme poterot ja valmistelimme omat reppumme kantokuntoon.
Kannoimme reppumme kokoontumispaikalle, jossa söimme lounaan aamukymmenen aikaan. Täytyy sanoa, että ruokahuolto leirillä pelasi erittäin hyvin. Ilmeisesti sapuskat kuljetettiin meille läheisestä varuskunnasta.
Puolet joukkueestamme sai linja-autokyydin - itselleni napsahti pasikyyti. Onhan pasilla meneminen nyt paljon sotilaallisempaa ja miehekkäämpää. Sadekin alkoi juuri sopivasti noustuamme paseihin.
Pari tuntia jurnutusta kohti Helsinkiä, jonka jälkeen perille päästyämme aloitimme taisteluvälinemateriaalihuollon. Huolsimme aseemme, lippaamme, suojanaamarimme, kenttälapiomme, kompassimme ja kuulosuojaimemme. Tehtävästä selvittyämme huolsimme vielä joukkuekohtaisen materiaalin ja tarkastimme, että pakattu varustuksemme on tallessa. Kaiken härdellin jälkeen meille jäi vielä reilu tunti vapaa-aikaa.
Pe 6.8.
Perjantaina suoritimme aamulla kuuluisan P2B -kokeen, jossa oli muistaakseni 526 väittämää (pitää paikkansa, ei pidä paikkansa jne.). Tähän upposi siirtymisineen noin kolme tuntia.
Päivän palveluksena oli vielä sulkeiset, joissa kerrattiin eteenvientiä, ryhmittymistä, ohimarssiojennusta jne. Ihan hyvin tuntui menevän suurella osalla. Lopuksi puhdistimme ja öljysimme aseemme, sekä särmäilimme tupamme tupa-, kaappi- ja siisteystarkastusta varten.
Itse tarkastus alkoi joskus 1820 aikoihin. Tupa meni nopeasti läpi, jonka jälkeen odottelimme ulossiirtymistä ja lomapuhuttelua. Vaille seitsemän aikaan pääsimme jälleen lomille. Valitettavasti tällä kertaa oma bussikikkailu meni reisille, sillä tällä kertaa linja-auto tulikin kääntöpaikan suunnasta. Itse olin vastakkaisen puolen pysäkillä. Jouduimme odottelemaan seuraavaa bussia noin parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen pääsimme matkaan. Eipä nuo viivytykset ainakaan itseäni haittaa.
P-kausi puoliksi suoritettu. Lähinnä tässä odotellaankin E-kauden juttujen pariin pääsemistä. Sellaista tällä kertaa.