Muuta > Intti

KaartJR SPOLK II/10

<< < (3/3)

Patrik:
Jepa, taas kaksi viikkoa vierähtänyt palveluksessa. Reservin aurinkokin jo häikäisee (not). Parin viikon ohjelmassa oli muun muassa fyysistä voimankäyttöä, lähiaseammuntaa ja muuta yleistä sotilaskoulutusta. Samalla myös peruskoulutuskausi päättyi ja on aika siirtyä erikoiskoulutuskauteen, jossa syvennytään enemmän tarvittaviin taitoihin.

Ti 24.8.

Päivä aloitettiin lyhyellä oppitunnilla voimankäytöstä. Oppitunnilla käytiin lähinnä perusasioita koulutuksen rakenteesta ja voimakeinojen käytöstä yleisesti. Samalla kerrottiin hieman tulevista asioista.

Päivällä suoritimme ns. suojeluradan, jossa suoritettiin suojeluvaroitus ja suojeluhälytys. Nassen tiiveyden tarkastamisen jälkeen taistelijat siirtyivät konttiin, jossa käytettiin viisiprosenttista CS -kaasua. Tällä kasvatettiin muun muassa luottoa suojanaamariin. Itse en tosin flunssan ja köhän takia konttiin päässyt. Halukkaat saivat myös ottaa kontissa altistuksen jälkihöyryistä ilman suojanaamaria.

Kaasutuksen jälkeen värjöttelimme suojelutavarat niskassa vesisateessa meren rannalla merituulen puhallellessa iloisesti. Vielä kivempaa tuli heti, kun suoritimme suojelutavaroiden puhdistuksen t-paitasillamme. Ei sen jälkeen tuntunut taisteluvarustuksen päällepukeminenkaan niin vastenmieliseltä sen tuoman lämmön takia. Ja mukesiin ruokaa nauttimaan. Ai että.

Ke 25.8.

Aamusella vastaanotolle vanhojen vaivojen vuoksi. Tuloksena b-miehen paperit. Toisaalta paskamainen juttu, mutta toisaalta myös hyvä. Hyvä varsinkin sen vuoksi, ettei tarvitse stressata jatkuvasti paikkojen kestämisestä ja hajoamisesta. Paskamainen juttu taas sen takia, että sitä joutuu jokseenkin miettimään myös tulevaisuuttaan uusiksi. Myös sotilaspoliisitouhut katkeavat sitten siihen. Palveluskelpoisuusluokan arviointipaperit yksikön kapteenille ja pataljoonan komentajalle, josta sitten rykmentin komentajalle hyväksyntää odottamaan.

Samalla tuli myös vapautuksia perjantaille asti, joten viikko meni lähes kokonaan sisällä möllöttämiseksi. Taas vaihteeksi. Muilla oli muun muassa kolmen tunnin sulkeiset, joissa eteenvientiä, järjestymistä, poistumista, tahtimarssia, kaarroksia jne. Tämän lisäksi muilla oli ensimmäiset voimankäytöt, joissa aiheena oli puhuttaminen ja erilaiset kuljetus- ja hallintaotteet. Enpä siinä mielessä jäänyt paljosta paitsi, sillä kyseiset voimankäyttöasiat ovat jo ennestään tuttuja. Kertaus olisi tosin ollut poikaa.

To 26.8.

Torstai meni myös vapautuksessa ollessa. Tarkemmin VMTL-sellaisen, joka ytimekkäästi tarkoittaa vapautusta taistelu-, marssi- ja liikuntakoulutuksesta. Käytännössä kyseisiä asioita seurataan tilanteen niin salliessa vierestä. Aamupäivällä oli kuitenkin luvassa B-ajolupakurssiin kuuluva ajonäyte. Kävimme määrätyn porukan kanssa kuljetuskeskuksessa tutustumassa sen toimintaan, jonka jälkeen vääpelin johdolla saimme tietää erilaisia ajoihin liittyviä asioita. Kävimme nopeasti perusteita, kuten ajoonlähtö- ja liikenneturvallisuustarkastukset, läpi ja lähdimme henkilöpakettiautolla liikkeelle. Ajoimme kukin vuorollaan ympäri Helsingin keskustaa ja tutustuimme samalla erilaisiin paikkoihin, kuten pääesikunnan ja Etelä-Suomen huoltorykmentin sijainteihin. Ei siinä mitään, ajot menivät itseni ja muiden mukana olleiden osalta hyvin. Oli myös samalla kiva päästä kasarmin ulkopuolelle tuulettumaan.

Sillä välin muilla oli ollut johtajatehtävärata, jossa suoritettiin erilaisia johtamiseen liittyviä tehtäviä eri rasteilla. Rataan ei sisältynyt mitään kävelyä kummoisempaa, joten pystyin peräti osallistumaan siihen. Eipä ainakaan tarvitsisi rästiä myöhemmin. Muut joukkueestani lähtivät iltapäiväksi harjoittelemaan aseenkäsittelyä ja erilaisia ampuma-asentoja. Itse jäin kuitenkin ajolupakurssina ja vapautuksen vuoksi suorittamaan johtajatehtävärataa loppuun. Parempi näin. Ainoastaan yksi rasti jäi ajan loppumisen vuoksi käymättä.

Pe 27.8.

Perjantai oli ilmeisesti varattu jonkinlaiseksi rästipäiväksi, sillä itse kävin aamulla yhdessä yhdeksän muun taistelijan kanssa suorittamassa ampumataitotestin. Toiset onnekkaat pääsivät suorittamaan rästiin jääneitä uima-, lihaskunto- ja cooperintestejä. Rästittömät suorittivat - mitäs muutakaan kuin aseenkäsittelyä.

Ampumataitotestissä ammuimme aluksi muutamia kohdistuslaukauksia 150 metrin matkalta, jotka peräti osuivat tauluun. Riitti minulle. Itse ampumataitotestissä ammutaan 12 laukausta, joiden on osuttava taulun mustalle alueelle. Aluksi ammutaan 150 metrin matkalta makuuasennosta kuusi laukausta kääntyviin tauluihin. Kuusi patruunaa on lipastettuna kolmeen lippaaseen, kaksi jokaiseen. Ensimmäisestä lippaasta ammutaan kerrallaan yksi laukaus viisi sekuntia näkyvissä olevaan tauluun. Toisesta lippaasta ammutaan kerrallaan yksi laukaus kolme sekuntia näkyvissä olevaan tauluun. Kolmannesta lippaasta ammutaan tuplalaukaus viisi sekuntia näkyvissä olevaan tauluun.

Tämän jälkeen ammutaan samalta etäisyydeltä polviasennosta kolme laukausta. Polviasennosta ammuttaessa taulut ovat paikoillaan, eikä aikarajaa ole. Polvelta ampumisen jälkeen ammutaan 50 metrin etäisyydeltä seisaaltaan kolme laukausta. Taulut ovat näkyvissä viisi sekuntia ja niihin ammutaan kerrallaan yksi laukaus.

Itse sain 11/12 osumaa, yhden osuman ollessa kello 11 kohdalla kolmen sentin päässä mustan rajasta. Ilmeisesti lähtenyt harakoille polviasennosta ammuttaessa. Kiitettävä tulos ja kuntsari silti. Melko helppo testi loppujen lopuksi, kunhan muistaa olla hätäilemättä.

Loppupäivästä suoritimme johtajatehtäväradan loppuun kaikkien osalta. Illalla osa vapaa-ajasta menikin sitten apupäivystysvuoroon kasarmilla. Apupäivystysvuoroissa ei sinällään ole mitään vikaa, sillä ne ovat varsin leppoisia. Vika piilikin siinä, että sotilaskoti ei ollut illalla auki ja grillille oli suunnilleen kilometrien jonot. Meinasi tulla kiire, jos mieli saada päivittäisen leipäkebabkiintiön täytettyä. Nohevana taistelijana laitoin jälleen lähetin asialle. Maailma murtui, kun kuulin, että leipäkebab on loppunut maailmasta ja sain pelkät ranskalaiset. Perkele.

Puolet yöstä menikin sitten apupäivystäjänä pyöriessä.

La 28.8.

Lauantaina oltiinkin sitten taas täysipäiväisesti palveluksessa mukana. Joskin samat vaivat vaivasivat taikinaa edelleen samoissa määrin. Muut joukkuelaiset kiittivät, kun luvassa oli aseenkäsittelyä kolmatta päivää peräkkäin. Itse hajosin, tai oikeastaan paikat ja loppuunpalaneet lihaksenrippeet, hajosivat jo tähän ensimmäiseen päivään. Harjoittelimme oikeastaan vanhoja tuttuja juttuja, kuten symmetristä ampuma-asentoa, valmiusasentoja, häiriönpoistoja ja lippaanvaihtoa. Samalla harjoittelimme myös liikkumista. Tuttua huttua... Kertaus on opintojen äiti tosin.

Iltapäivällä oli luvassa liikuntakoulutusta, jossa kiersimme rastilta rastille. Ensimmäisenä oli vuorossa koripalloa mukesin liikuntasalissa. Normipäivä. Toisena rantalentistä saharan lentopallokentällä. Kellon ranneke otti ja hajosi. Normipäivä. Viimeisenä jonkin verran jenkkifutista saharassa. Normipäivä.

Loppupäivästä saimme tietää taistelijan tutkinnon pistemäärämme. Kiitettävä napsahti - enkä ole vieläkään suorittanut sitä aseenpuhdistusrastia...

Su 29.8.

Sunnuntain epistolana oli lähiaseammunnat. Heitimme tappeluvarustuksen ja pikkureput niskaamme ja marssimme kohti saaren toista päätä lähiampumaradalle. Jalat kiittivät marssitahdista sen verran, että piti jättäytyä koko jonon hännille ja kävellä omaa tahtia. Pää kyllä menisi edeltä, mutta jalat eivät tahdo tulla perässä. Mikäs siinä sitten.

Kun vihdoinkin sain raahattua ahterini perille, jaoimme kaksi joukkuetta pienempiin osastoihin, jotka kävivät rotaatioluontoisesti ampumassa toisten rötvätessä.

Ensimmäisellä ampumakerralla lipastimme kolmeen lippaaseen kuhunkin kymmenen patruunaa ja ammuimme viiden metrin etäisyydeltä noin kymmenen senttiä halkaisijalta oleviin tauluihin. Ensimmäinen lipas ammuttiin kertatulella laukaus kerrallaan aina pillin vihellyksestä. Jokainen osui tauluun. Näillä etäisyyksillä on oikeasti huomioitava se, että aseen tähtäimet ovat piippulinjaa korkeammalla. Osalla tuli juuri tämän takia huteja.

Kaksi seuraavaa lipasta ammuimme samalta etäisyydeltä, mutta tällä kertaa sarjatulella. Kaksi osui tauluun. Hellurei. Motivaatioksi jokaisesta ohilaukauksesta tuli kymmenen punnerrusta. Eipä siinä mitään...

Toisella ampumakerralla lipastimme saman määrän patruunoita, joskin tällä kertaa ammuimme vain kertatulella. Aloitimme viidestä metristä ja siirryimme käskystä pari askelta taaksepäin aina pariinkymmeneen metriin asti. Tällä kertaa tuli yksi ohilaukaus, joka tiesi kymmentä punnerrusta. Toivottavasti kukaan ei onnistunut ampumaan kaikkia ohi...

Ammuntojen lopuksi meille järjestettiin kilpailu... Kilpailussa oli kaksi joukkuetta, meidän ja toinen. Molemmat joukkueet kilpailivat itsenäisesti kuntoerojen vuoksi. Joukkueiden sisällä tehtiin jako kolmeen ryhmään. Ryhmien tehtävänä oli valita ryhmän sisältä taistelija, joka kannettaisiin ryhmän voimin takaisin kasarmille. Porkkanana kisassa oli aseiden puhdistus: voittajaryhmän ei tarvitsisi puhdistaa aseitaan lainkaan, toiseksi tullut ryhmä puhdistaisi omat aseensa ja häviäjäryhmä omansa sekä voittajaryhmän aseet. Meidän ryhmämme valitsi minut kannettavaksi, sillä taisin olla koko poppoon kevyin jantteri. Jaoimme taisteluvarustukseni muutamille taistelijoille, jonka jälkeen neljä taistelijaa kantoivat minua vuoroittain reppuselässä. Saimme hyvän aloituksen ja pääsimme joukkueemme johtoon heti kättelyssä. Kaksi muuta ryhmää jäivät taakse jo ennen matkan puoliväliä - auta armias sitä ryhmää, joka keksi oikaista saharan poikki... Rantahiekkaa...

Pidimme kirin loppuun asti ja voitimme oman joukkueemme kilpailun. Helvetin hyvä, että meikäläinen oli kannettavana, sillä itse en olisi pystynyt kirmaamaan enää metriäkään. Perkeleen kovaa porukkaa. Hatunnosto siitä.

Iltapäivällä luvassa oli vielä liikuntakoulutusta. Heitimme smurffit päälle, nappasimme rynnäkkökiväärimme ja soittimet matkaan ja lähdimme juoksemaan kuntsarilenkkiä. Ei tullut mitenkään yllätyksenä, että homma meni minulta ja parilta muulta kaverilta kävelyksi, kun jalat eivät suostu toimimaan. Nakertaa lievästi sanottuna, kun aerobisen kunnon kanssa ongelmia ei ollut.

Illalla ennen vapaa-aikaa saimme vielä tietää P-kauden pisteemme ja muokata valintojamme halukkuuslistaan. Halukkuuslistaan jokainen oli voinut esittää neljä suuntautumisvaihtoehtoa, joihin erikoistuisi E-kaudella. Muun muassa lääkintämies, kuljettaja, SPOL-miehistö, SPOL-AUK, AKE-AUK jne... Itselläni ykköstoiveena oli kuljettaja, sillä B-miehenä sotilaspoliisitouhut olisivat pitkälti no go, enkä henkilökohtaisesti viitsisi neppailla puolta vuotta kirjurin tehtävissä. Mitenkään kirjureita väheksymättä.

Ma 30.8.

Uusi viikko, lomat (?) häämöttää taas. Aamupäivällä oli jälleen liikuntakoulutusta ohjelmien muututtua. Pelasimme saharassa ns. SPOL-palloa, joka ei käytännössä eroa amerikkalaisesta jalkapallosta mitenkään. Enempää en tästä lajista paljasta, sillä se on turvallisuusluokiteltua tietoaineistoa. SPOL-pallosta siirryimme perinteisempään jalkapalloon, josta kävimme vielä pyörähtämässä palauttavalla (?) lenkillä. Jalat kiittivät jälleen. On se perkele.

Iltapäivällä jatkoimme voimankäytöllä, jossa kertasimme kuljetus- ja hallintaotteita, jonka jälkeen siirryimme erilaisiin maahanvienteihin. Näitä sitten suoritettiin yksin ja parin kanssa toimien. Tuttua juttua parilla pienellä muutoksella.

Iltapäivästä olinkin sitten virallisesti B-mies ja sain kuulla pääseväni kuljettajaksi. Tämä tiesi siis muuttoa perjantaina.

Ti 31.8.

Tiistai olikin vuorostaan virkistävämpi päivä, sillä otimme osaa sotainvalidikeräykseen. Itse tulin palloilleeksi tennispalatsin seuduilla. Mukavaa oli vaihteeksi, hieno ilmakin.

Ke 1.9.

Keskiviikko koostui pääosin P-kauden palkintojenjaosta, jossa palkittiin nohevia taistelijoita ja erilaisiin kilpailuihin osallistuneita. Iltapäivä kuluikin sitten valokuvauksissa, jossa napattiin komppania-, joukkue-, tupa- ja yksittäiskuvat. Lisäksi kapteeni julkisti taistelijoiden valinnat E-kaudeksi. Itsellä osoitteena kuljetuskomppania.

Ennen vapaa-aikaa suoritimme vielä koko varustarkastuksen, jossa revimme kaikki tavarat kaapista ulos ja tarkastimme, että kaikki löytyy. Ei siinä muuten mitään, mutta taisi suurin osa hukata tavaroitaan juurikin kyseisen tarkastuksen aikana. Tarkastuksen jälkeen järjestelin kaapin uudelleen teksikuntoon ja pääsimme vielä vapaa-ajallekin.

To 2.9.

Torstaina aamupäivä meni kätevästi kuntopiirissä pyöriessä. Kävimme juoksentelemassa normaalin lenkin. Oikean jalan nilkka välitti kiitoksensa. Treenailimme jonkin verran myös lihaskuntoa, jonka jälkeen kerkesimme vielä rötväilemäänkin ja harrastamaan henkilökohtaista huoltoa.

Iltapäivällä oli jälleen voimankäyttöä, jossa aiheena oli hätävarjelu. Jälleen tuttuja juttuja, ei siitä sen enempää. OPSEC ja silleen.

Pe 3.9.

Perjantai oli osalle odotettu päivä ja toisille vähemmän odotettu sellainen. Aamupäivän aikana suoritettiin siis muutot uusiin yksiköihin ja tupiin. Osa miehistöstä sai jäädä vanhaan tupaan niille sijoilleen, osan muuttaessa naapuritupaan. Aliupseerikouluun lähtijöillä oli edessään jonkin verran pidempi matka. Samoin kuljetuskomppaniaan lähtijöillä. Tavarat pakattiin vauhdilla vauhtisäkkiin ja muihin mahdollisiin kantolaitteisiin, jonka jälkeen suunnattiin ulos kuulemaan uudet tupajaot jne. Pihalta osa siiryi suoraan uusiin tupiin ja muihin yksiköihin siirtyvät jäivät odottelemaan kyytejään kylmään viimaan ja vesisateeseen.

Aliupseerikouluun siirtyvillä oli hieman vaikeampaa, sillä he saivat heittää Ategoon vain vauhtisäkkinsä. Rinkat sun muut tuli kantaa selässä perille asti. Tsemppiä heille. Kuljetuskomppaniaan siirtyvät saivat sen sijaan heittää Scaniaan kaiken mahdollisen. Ai että. Eikä tarvinnut selkäänsä rikkoa taas vaihteeksi.

Kuljetuskomppaniaan päästyämme kannoimme tavarat uusiin tupiimme ja rupesimme järjestelemään tavaroita kaappiin ja kaappeja teksikuntoon. Oli taas hieman alokasfiilis, kun kyseessä oli uudet tupakaverit ja uusi ympäristö. Päivän mittaan kerkesi kyllä nopeasti sopeutumaan uusiin juttuihin. Palvelusaikahan on nyt sitten se 362 vrk.



Sellaista siis vaihteeksi. SPOL-hommat on sitten taputeltu näillä näkymin ja tulevaisuudessa tekstiä tullee sitten kuljettajan arjesta. Kuljetuspuolella taistelijoista koulutetaan pääosin pasikuskeja, osasta kuorma-auton- ja osasta yhdistelmäajoneuvonkuljettajia. Nohevimmille ajatetaan vielä mahdollisesti bussikortti. Jokaiselle taistelijalle ajatetaan siviiliin BEC1EC -kortti.

Sellaista vaihteeksi.

Kalaq:
Joko sä hajosit nii pahasti ettei kirjottelu nappaa, vai onko kuskin homma niin shit was so cash ettei sitä pysty sanoin ilmaisemaan?

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[*] Edellinen sivu