Airsoft > Yleistä

Parhaimmat hetkesi airsoftissa.

(1/5) > >>

Calden:
Koska meillä kaikilla varmasti on ollut airsoftin parissa hetkiä, jotka ovat jääneet syystä
tai toisesta hyvin kirkkaina mieleen. Johtui se sitten hyvin onnistuneesta hyökkäyksestä,
vasta puolen pelaajan tyylikkäästä pois pudottamisesta tai muuten vain jostain hauskasta
tai unohtumattomasta hetkestä pelin aikana. Nyt sinulla on tilaisuus kertoa meille muillekin.
 
Laittakaa siis näppäimet laulamaan!

Miqzu:
Näitä on monta, tosin suurin osa, ellei kaikki, on skenaariopeleissä tulleita. Tässä muutamia:

-MSF BootCamp 1. Aamuhämärässä ryntäsimme Henun (Morabn) ja Decoilin kanssa teltasta muutaman kymmenen metrin päähän leiristä tarkkailemaan aluetta. Hiljainen, hämärä metsä ja viileä aamu tuntuivat mahtavalta ahtaasti ja huonosti nukutun yön jälkeen. Tarkkailtuamme tilannetta hetken sivustamme kuului lähestyviä ääniä ja puheensorinaa. Äänehtijöiden osapuoli oli epäselvä ja oli pari kertaa vähällä, etteivät hermot pettäneet heidän kulkiessa 5-10 metriä asemamme vierestä. Määrätietoisesta askelluksesta leiriin päin päättelimme kuitenkin heidän olevan toisen ryhmän porukkaa kiertovartiossa.

-Guerrilla Hunt. Kokonaisuudessaan hienoin airsoft-kokemukseni tähän asti ikinä. Erityisesti tunnelmallinen taivallus hiljaisessa auringonlaskussa, rinkat selässä, ryhmän tunnustelijana oli tajuttoman hieno kokemus, jonka kruunasi mainio suunnistaja-tst-parini. Myöhemmin saman pelin aikana, noin kello yhden aikaan yöllä, saimme tehtäväksi kahden ryhmän voimin edetä eräälle pisteelle, turvata sen ympäristö ja jättää välkehtivä pallo (termi hukassa) todisteeksi paikallaolostamme. Kesäyön pimeydessä täydellisen hiljainen eteneminen halki kumpareisen hakkuuaukion on jäänyt selkeästi mieleeni. Asiallisesti toimiva seura vahvisti fiilistä entisestään.

-Syys-Kotva '08. Ryhmämme oli saavuttanut PFOR HQ:n lähimaastot ja taistelimme sen ympärille päässeitä vihollisjoukkoja vastaan. RJ:n käskystä reppuja kantavat ryhmäläiset heittivät ne maahan ja jatkoimme agressiivista etenemistä HQ:ta kohti. Päästyämme sen luo jäimme hetkeksi paikallemme asemiin. RJ:n päätöksellä sain tehtäväksi noustaa muutamien kymmenien metrien päähän jääneet reput. Jätin pääaseen asemiin saatuani Henulta GBB:n lainaksi ja lähdin juoksemaan takaisinpäin. Oli mielettömän hienoa juosta reppuja etsimässä samalla kun parinkymmenen metrin päästä kuuluu tulitaistelun ääniä. Löysin reput kuitenkin puolen minuutin etsimisen jälkeen ja sain ne raahattua takaisin asemiin nopeasti.

Tässä siis muutama, lisää tullee jahka jaksan kirjoittaa.

Henu:
Itsellänikin näitä löytyy.

- Milsim Bootcamp II: Tämä ehdottomasti rankin skenaario oli kaikinpuolin mahtava, kaikesta kurjuudesta ja lumessa rämpimisestä huolimatta. Kuitenki yksi tilanne jäi mieleeni muita enemmän. Oli yö ja minut herätettiin vartiovuoroon. Talsin vartiopaikalle jossa Miqzu värjötteli kylmissään. Istahdin siihen ja rupesin tarkkailemaan alas (vartiopaikka oli kukkalan päällä). Siinä sitten istuskelin ja katselin auringon hidasta nousemista puiden latvojen takana. Maisema vain yksinkertaisesti syöpyi mieleeni. Kauttaaltaan lumenpeitossa olevat puut ja auringon kajo, sekä hyytävän kylmä pakkanen loivat sellaisen fiiliksen johon ei kyllä pääse missään viikonloppupelissä tai mättöskenussa.

Lisää tulee ehkä kun jaksan kirjoittaa.

Migog:
Ehdottomasti kaikki skenaariot, erityisesti Ruostehaudassa suolla rämpiminen, epätoivoisessa puna-armeijan hyökkäyksessä. Syys-kotva08 oli myös ihan nasta.

Tuomas Siitonen:
PFOR4

Puolet Nallestanian joukkueesta oli saanut tehtäväkseen ottaa Outpost haltuun. Kiersimme kaukaa sen taakse, metrin syvyisten ojien yli hyppien. Moni putosi ja kastui. Moni halusi tässä vaiheessa takaisin lämpimään kotaan. Se ei vain ollut mahdollista. Vielä. Olimme muutaman kymmenen metriä Outpostista PFORin tukikohtaa kohden, metsän siimeksessä, varmistamassa aluetta. Johtaja pysähtyi ja käski hiljaa muita pysähtymään. Näitä "rauhanturvaajia" oli edessäpäin. Huhu kertoo että niillä on salaisia sopimuksia Tuoppian rottien kanssa. Tästä he eivät selviäisi. Olimme vihaisia. Tark'ampujamme sai luvan poistaa pelistä uhkaavimman näköisen rauhanturvaajan. Hän haavoitti kohteensa ja pian iso läjä PFORilaisia lässähti maahan, puiden ja mättäiden taakse turvaa etsien. Teimme taktisen vetäytymisen takanamme olevalle aukealle, jonka heinä oli metrin korkuista. Saimme pidäteltyä PFORin joukkoja pitkään, kunnes he saivat lisäjoukkoja. Pelkuritoverimme lähtivät paikan päältä ja vain minä jäin paikalleni, armaan haulikkoni kanssa. Laukaus. Osuma. Kukaan ei edes huomannut allekirjoittanutta. Pian kuitenkin huomasin olevani piiritetty. Epätoivoinen laukaus kohti vastaryhmän johtajaa sai monta piippua kääntymään kohti. Sarrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrja.

Ryhmästä oli jäljellä vain allekirjoittaneen lisäksi kaksi. Toisella oli virittämätön tarkkuuskivääri, toisella vain semiä ampuva, epävarmasti toimiva Spetznaz. Itsellä haulikko, jonka liipasinkaari oli irronnut taisteluiden tiimellyksessä. Kaksi kolmesta oli loukkaantunut aikaisemmassa taistelutilanteessa, josta onnistuimme ainoina pakenemaan; ylivoima oli liian musertava. Koko Tuoppian joukkue paria piskuista ryhmää vastaan. Valesimme pitkin ojia, tietämättä mihin päätyisimme. Oma joukkueemme oli saarrettu viimeiseen asti, me olimme luultavasti ainoat jäljellä olevat. Muut joukkueenjäsenet suojelivat minua, lääkintämiestä, jotta voisin mahdollisesti pelastaa heidätkin vielä tulevaisuudessa. Pellon yli näkyi liikettä; kaikki syöksyivät maahan salamannopeasti. Joukkueemme johtaja kaivoi taskustaan esiin kiikarit: "Voi v-... Ne on tuoppialaisia. Ne ampuu tännepäin. Mut... Hetkonen. Ne ampuu muuten vaan ja säätää asettaan välillä... Ne taitaa testata hoppiansa." Päätimme kiertää heidän kylkeensä, kun ihmeen kaupalla eivät ampujat huomanneet meitä. Olihan etäisyyttä kuitenkin noin 200 metriä. Rämmimme pitkään ojia pitkin epävarmana sijainnistamme, kunnes huomasimme hiekkasäkkejä. Rupesimme katselemaan ympärillemme ja kuiskasin hämmästyneenä: "Me ollaan kuulkaas ihan keskellä Tuoppian tukikohtaa." Näimme vartiotornit, vartiopisteet ja ihmisiä lepäämässä. Tuoppialaiset kävelivät ohitsemme kiinnittämättä huomiota tähän pieneen ja kokemattomaan ryhmään keskellä tukikohtaansa. Emme voineet hyökätä; kuularuisku olisi päättänyt päivämme ennen kuin olisi ehtinyt edes sanoa "Heckler & Koch". Hiivimme hiljaa lähimpään pusikkoon, jonka takana tiesimme olevan tien. Luulimme olevan niin ovelia, niin ovelia että. Ryntäsimme tien yli ja yritimme päästä Tuoppian rintamalinjan kylkeen, etsimään ja auttamaan mahdollisia nallestanialaisia. Mutta ei. Vain raatoja maassa. Ei yhtäkään elossa. Yllättäen takaamme kuului oksan katkeaminen, mutta reagoimme liian myöhään. Yksinäisen vaeltajan kuularyöppy upposi koko ryhmän selkään, vaikka olimme varsin kaukana toisistamme. Joukkueemme hävisi muutamaa minuuttia myöhemmin. Hiiteen koko Tuoppia, hiiteen koko PFOR! Liittoutuivat nyt meitä, mahtavia nallestanilaisia vastaan...

PFOR5
Pimeä, yksinäinen yö vahdissa. Olin PFOR/Suomen joukkueenjohtaja ja halusin näyttää mallia. Seisoin haulikkoni kanssa vahdissa kaatosateessa ja annoin muiden ryhmäläisteni pysytellä puiden alla tai pienessä kopissa jonne mahtui hädin tuskin yksi mies seisomaan. Tehtävämme oli vahtia Tuoppian ja Nallestanian rajaa ja tarkastaa jokaiselta passi. Mikäli joku yritti kiertää rajaa, tehtävänämme oli selvittää kuka ja likvitoida uhka sen jälkeen. Eräs johtoportaan radisti oli löytänyt lehtiä jossa oli naisten juttuja ja tuli esittelemään lyhdyn valossa niitä meille. Hän luki meille lehden juttuja ääneen: "Moi! Oon jo kolmetoistavee tyttö eikä oo vieläkään tullu menkkoi. Onks mus jotai vikaa?" "Painan viiskytkiloo ja oon satakuuskytä senttii pitkä. Oonks läski?" "Mun mielest Demi on ihan paras lehti, voitteks haastatella Beckhamii?". Naureskelimme. Ehkä vähän liiankin kovaan ääneen, sillä pian vartiopisteemme hiekkasäkkeihin osui sarja kuulia, jotka kimpolivat lähelle meitä. "HÄLYTYS! HYÖKKÄYS TUOPPIALTA PÄIN! HÄLYTYS!" Hyökkääjät pakenivat huudot kuultuaan. Tämän jälkeen yö oli rauhallinen.

Aamulla saimme tehtäväksi turvata tiedemiehiä ja rauhantarkkailijoita kuljettavan kuorma-auton kulun. Typeryksiä nämä tarkkailijat olivat, halusivat välttämättä jaloitella rajan läheisyydessä. Järjestin heitä ympäröivän, tarkan vartion sijaintiin. Muutamaa tuntia myöhemmin he palasivat rajavyöhykkeelle. He ajoivat takaisin Tuoppian vyöhykkeelle, missä Tuoppia pysäytti rekan. Pian Nallestanian satapäiset joukot ryntäsivät paikalle. He halusivat väkivalloin päästää kuorma-auton perille kohteeseensa tuhoten tuoppialaiset. Me, rauhan ylväät ja urheat turvaajat, emme voineet tämän tapahtua. Hälytimme apujoukot nopeasti paikalle ja meitä oli yhtä monta kuin Nallestanialaisiakin. Olisimme kuitenkin jääneet alakynteen, mikäli molemmat olisivat yhtä aikaa hyökänneet. Onneksemme saimme Nallestanialaiset perääntymään muutaman kymmenen metrin, kunnes he kääntyivät ja latasivat aseensa. Järjetön loksahtelu ja kilahtelu täytti paikan. Tuoppialaiset tekivät välittömästi samoin. Komentajamme päätöksestä muodostimme väliin ihmiskilven. Latasimme aseemme ja pyysimme tällä hetkellä väkivaltaisinta osapuolta, Nallestaniaa poistumaan. Tuijotimme toisiamme hiirenhiljaa, aseet toisiaan osoittaen, valmiina ampumaan kunhan joku tekisi aloitteen. Kukaan ei ampunut yhtään. Neuvottelijamme lähetettiin paikalle aseistamattomana keskustelemaan Nallestanian johtajan kanssa. Hän viipyi kauan. Aivan liian kauan. Radioyhteydetkään eivät pelanneet. Vihdoin näimme hänet. Nallestanian komentaja osoitti häntä aseella ja piti hänet tiukasti otteessaan perääntyen kauas pois. Hetken päästä Nallestaniakin perääntyi.

Viimeisenä yönä vahdimme Tuoppian tukikohtaa aikaisempien levottomuuksien vuoksi. Radistimme radio kävi; "...kccchhrr...taisteluvaunu...kchhrrr..." "Toistaisitko?" "...kchhhrr. Taisteluvaunu hyökkäämässä kylänne läpi maan rajojen ulkopuolelle!" "Miiitäh?" "Evakuoikaa portti! VÄLITTÖMÄSTI!" Siirryimme pois vartioportin luota varmistaen, ettei kukaan jäänyt taakse. Vain hetkeä myöhemmin valtava kuorma-auto ajoi hurjaa vauhtia portin läpi, puulastu vain lentäen. Auto pääsi pois maasta.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu